Torstaina minut haettiin pois äidin ja siskojen Bean ja Bertan luota. Pitkän ajomatkan aikana täytyikin vähän protestoida, eihän sitä nyt ihan kaikkea voi sulattaa yhdellä kertaa! Välillä kuitenkin alkoi nukuttaa ja maisemienkatselu vaihtui uneksi Minnan sylissä.
Ensimmäisenä yönä pistin mekkalaksi. Ihan uudet hajut ja paikat, apua mihin minut onkaan tuotu?! Oma petikin oli laitettu ja siinä vanhasta kodista tuotu äidiltä ja omilta hajuilta tuoksuva viltinpalanen. Siihen hetken ihmeteltyäni käperryinkin ja nukuin sikeästi aamuun asti.
Ensimmäiset päivät olen riehunut ja nuuskutellut paikat läpi. Ne kummat otukset tuolla häkissä ovat kuulemma marsuja. Yritin niitä tervehtiä ja häntäänikin heilautin, mutta eivät ne oikein ymmärtäneet, pitävät ihan outoa ääntäkin. Ne syövät kummallisen makuista heinää ja välillä juoksevat hurjasti häkissään. Ei noista oikein ota selvää...
Tietokoneen johto ja kengät ovat ehdottomasti kivoja, varsinkin kun tuo ihminen niitä piilottelee ja kieltää koskemasta. Onneksi on löytynyt kivoja leluja, varsinkin sellainen röhkivä porsaslelu on tosi hassu! Sille täytyy vähän haukkua, tiedä mitä sillä on mielessä!
Ruokapalvelu toimii, olen saanut myös herkkuja sen lisäksi. Rapsutuksia riittää, syliinkin pääsee jos oikein nätisti napittaa silmiin!
Perjantaiyönä kuului hurjia pamauksia ja valoja välkkyi, kuulemma ilotulituksia uuden vuoden kunniaksi. Ei meikämanneen oikein tehonnut, olkoon kuinka hienoja hyvänsä - piti vähän itkeä ja yritin syliin hypätä, jos vaikka siellä olisi turvallisempaa! Vähän ajan päästä nukahdin huomatessani ettei asia ollutkaan niin paha miltä kuulosti.
Tänään käväistiin taas autolla ja tehtiin pieni ajelukierros. Hui kamala kun oli yksinäistä siellä takaosassa! Pitihän sitä mieltä osoittaa hurjasti ulvomalla, ei minua voi hylätä näin! Loppumatkasta rauhoituin, varsinkin kun ennen sitä oltiin käyty katsomassa Ronjaa, kerrynterrieri tyttöä. Oli jännän näköinen, kihara ja silmiäkään ei näkynyt. Piti piiloutua ihmisten jalkojen taakse, vähän täytyi tietysti tassulla läimiä josko tämä olisikin ihan mukava kaveri. Vähän ajan päästä leikittiinkin villisti, ai että oli kivaa jahdata! Löysin kivoja leluja ja sain uudet valjaatkin mukaani. En oikein niistä välitä, valjaita ja hihnaa on kivempi purra ja repiä.
Huomenna pääsen kuulemma tutustumaan uuden ihmiseni perheeseen, siellä odotellaan jo kovasti minua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti